"Kauhee hinku soittaan"

Mauri Kunnas on vastuussa Nyrok Dollsin perustamisesta. Sinnikkään vonkaamisen jälkeen Mauri sai haluamansa: bändin.

-Jankutin joka paikassa, että ”perustetaan bändi”, kokeilin kepillä jäätä. Ei mulla mitään varsinaista suunnitelmaa ollut, mutta se lähti siitä että opin soittamaan vuonna 2000 ja pääsin mukaan vammalalaiseen Dzamps-yhtyeeseen. Huomasin, että onpa hauskaa olla bändissä vanhoilla päivillä.

Vammala on kuitenkin niin kaukana, niin ajattelin että jonkinlaista rämpytystoimintaa vois olla täällä etelämmässäkin.

Kunnaksen teoksia julkaisevan Otavan joulujuhlissa 2004 Nyrok Dolls alkoi saada jäseniä Maurin sinnikkään rekrytoinnin ansiosta.

-Siellä sitten kysyin suurin piirtein kaikilta ohikulkijoilta, että tulisko ne bändiin, muistelee Mauri.
-Henkan (Hyppönen) kanssa oli ollut puhetta jo ennen noita juhlia ja se kertoili soittelevansa kotona rumpuja luurit päässä hiljaa ja Arton (Nyberg) kanssa oli puhetta jo silloin kun se oli Aamu-tv:ssä.

Heikuran Pasi taisi sitten luvata ekana ja Juba(Tuomola) oli siinä kanssa oviaukossa seisomassa ja halusi lähteä mukaan.

Kohtalokas ilta

Kitaristi Pasi Heikura oli paikalla tuona kohtalokkaana joulukuun iltana, kun Mauri Kunnas etsi vihikoiran lailla bändiinsä jäseniä.

-Olin törmännyt Mauriin aikaisemminkin kirjallisissa tilaisuuksissa ja se on aina virkistävää, kun sellaisesta paikasta löytyy joku, jonka kanssa voi jutella musahommista. Maurihan tietää kaiken rockista aina vuoteen 1973 saakka. Juba ja Arto puolestaan kaiken vuodesta 1977 eteenpäin.
-Siellä bileissä Mauri totesi, että ”bändi pitäis kyllä perustaa”. Se oli siitä kohkannut aikaisemminkin, mutta sinä iltana päätin lähteä mukaan. Mauri luuli, että mä pelleilen. Se varmaan luuli, että mä en osaa soittaa, kunhan puhun vaan.

Ilta soljui suurin suunnitelmin, ja pikku hiljaa alkoi näyttää siltä, että bändistä tulisikin jotain.

Into kompensoi taitoa

-Juba seisoi siinä kanssa ja ilmoitti, että hän osaa soittaa bassoa, että haluaisi tulla mukaan. Se sanoi sen sellaisella naamalla, että siitä näki että se ei oikeasti osaa soittaa, mutta myös sellaisella naamalla, että osaa se kumminkin jotain. Ja ennen kaikkea niin, että se haluais oppia.
-Silloin illalla olin sen verran humalassa, ettei ollut estoja ja niin ilmoitin, että osaan soittaa jonkin verran bassoa. Mulla oli ja on kova halu soittaa ja lähdin heti mukaan kun tilaisuus koitti, Juba täsmentää.
- Mun kavereilla on ollut Turussa bändi ja olen niiden kanssa joskus vähän soitellut, mutta en mitenkään vakavissani. Tässä loksahti moni asia kohdalleen ja siihen kun lisätään vielä Otavan markkinointijohtaja Pasi Vainion innostus ja organisointikyky, niin hyvä oli perustaa bändi.

Beatlesistä Black Sabbathiin

Rock oli Nyrok Dollsille selvä musiikillinen tyylisuunta sillä:

-Ei me osata muuta, kun ei tiedetä mistään mitään. Mikä muu se voisi olla? kysyy Mauri ja vastaa itse:
-Tykkään vanhasta rock’n’rollista pirusti ja soittaisin sitä vaikka kuinka, mutta muut ei halua niin paljon. Edes Dzampsissa ne ei jaksa soittaa sitä niin paljon kuin haluaisin . -Biisit bändille on valikoitunut vähän niin ja näin. Ollaan kuitenkin kovasti yritetty, että niissä lauluissa, joita esitetään, olisi joku kirjallisuuteen tai kirjoittamiseen liittyvää edes vähän, mutta selaisia biisejä on tosi vähän.
-Se on vähän jokaiselle jotakin, semmoista sotkua joka sopii hyvin meille.

-Mulle musatyyli on oikeastaan ihan sama, mutta bändin jäsenten musatietämys oli sellainen, että rockbändihän siitä tuli. Toisaalta, jos tyylisuunta olis ollut toinen, niin silloin oltaisiin nähty, miten bändiin pyydetty klarinettia soittava Peter von Bagh olis pudonnu siihen ihan sukkana, nauraa Heikura.
-Mauri oli sitä mieltä, että Beatlesilta jotain ja niinpä Back in the USSR tuli mukaan. Juballa oli Paranoid ja Arto halus mukaan Kari Peitsamon Jaana S, kun se on vaan minuutin mittainen. Biisivalinta ei ole mitään helppoa hommaa. Valinnat ei sais olla liian tuttuja ja puhkisoitettuja ja sitten niitä pitäisi paitsi olla kiva soittaa ja myös kuunnella, filosofoi Heikura.

Bändin nimi

-En muista, että bändille olisi muuta nimeä vakavasti ehdotettu. Heikurahan sen sitten keksi. Se on siinä mielessä vähän vaikea nimi varsinkin nuoremmille, kun ne ei muista Maurin Nyrok City –sarjakuvaklassikkoa, eikä ne koskaan ole kuullutkaan edelleen vaikuttavasta New York Dollsista. Omalla tavallaan se on kuitenkin hyvin looginen nimi tälle bändille. Maurihan ei siitä aluksi tykännyt, mutta se joutui siihen sitten taipumaan, Juba muistelee.
-En olisi ikinä uskonut, että tää jatkuis näin pitkään. Mä olin aluksi sitä mieltä, että kattellaan nyt. Yksi tärkeä seikka sille, että bändi on olemassa, on Otavan hommaama treenikämppä Helsingin keskustassa, se on ihan kullanarvoinen asia.

Taiteellisen tuotannon pitkäjänteinen kehitys

Kirjallinen yhteys Pasin mielestä on bändin jäsenyyden edellytys.

-Niin se mun mielestä oli. Ja toinen tärkeä homma on tietysti se, että jäsen sitoutuu Nyrok Dollsin taiteellisen toiminnan pitkäjänteiseen edelleen kehittämiseen.

Maurin mielestä se ei kuitenkaan ole olennaista.

-En pidä sitä niin kovin tärkeänä. Kunhan naama on tuttu ja kaikkihan on fiksuja ihmisiä. Se vaan sattu olemaan näin. Tärkeetähän on, että osais edes jotain soittaa. Pääasiahan on se, että on hauskaa!